Huono (ulko)suomalainen!

Suomen juhlapyhien ja muiden perinnepäivien tienoilla Facebookin uutisvirtaan ilmestyy kuvia herkullisista leivonnaisista, kauniisti koristelluista kodeista sekä myös ulkosuomalaisten tiedusteluista, mistä maassa X oikein löytyy vaikkapa rahkaa, luumuhilloa, tuorehiivaa tai niiden lähintä vastinetta. Ihailen varsinkin muiden Suomesta muuttaneiden intoa loihtia toinen toistaan hienompia luomuksia, osa isotöisiäkin tai ainakin aikaavieviä, kun itse en yleensä edes muista Runebergin…

Vapputanssit kulkusten tahtiin

Oxfordin vappu on selkeästi suunnattu aamuvirkuille tai yön läpi juhliville, sillä karkeloihin osallistuminen edellyttää kaivautumista sängynpohjalta paljon ennen auringonnousua. Koska ensimmäinen toukokuuta ei ole julkinen vapaapäivä, jos se ei satu osumaan viikonlopuksi tai Bank Holiday -maanantaille, muutaman tunnin iloittelun jälkeen odottaa proosallisesti normaali työpäivä. Vapun juhlintaa täällä voi siis pitää kestävyyslajina. Sekä keskustassa että kaupungin…

Yksinkertaista elämää

Lieneekö syynä lähestyvä keski-ikä vai muuten vuosien mittaan tasaisesti vähenevä kärsivällisyys joutavanpäiväisyyksien suhteen, mutta olen nykyisin yksinkertaisen elämän vankka kannattaja. En tarkoita sillä askeettisuutta tai täyttä omavaraisuutta luonnon helmassa, vaikka jälkimmäinen kiehtookin ajatuksena tietyllä tavalla, vaan kaikenlaisen turhan stressin, draaman, tavaran, kulutuksen ja ylimääräisen työn vähentämistä. Totta kai asiat joskus mutkistuvat ja niiden selvittely voi vaatia…

Kahvikissa kirjastossa

Olen ollut kirjahullu heti siitä lähtien, kun joskus natiaisena opin lukemaan mummon avustamana. Vaikka minulla oli paljon omiakin kirjoja, ahmin kaiken mahdollisen, mitä kotihyllyistä löytyi. Sisältö ei varsinkaan alle kouluikäiselle aina avautunut, mutta lukea vain piti. Mikä ihanuus, kun ala-asteen vanhasta kirjastosta sai lainata lisää vaikka mitä! Myöhemmin ihanuutta lisäsi kirjastoauto – maalaiskylässä tuikitarpeellinen palvelu….

Mikä kotikaupungissa hurmaa?

On aika upeaa, kun tuntee olevansa oikeasti kotonaan! Mutta miksi joissakin paikoissa viihtyy niin hyvin ja toiset jättävät kylmäksi, vaikka kaikissa peruskuviot olisivatkin yhtälailla kunnossa? Kun tulin aikoinaan yliopiston jälkeen Englantiin, tarkoitukseni oli tehdä vuosi vapaaehtoistöitä Bradfordissa, Yorkshiressa. Kaupunki ei kuitenkaan ollut minun juttuni, joten hain puolen vuoden jälkeen uutta projektia, joka toi minut Oxfordiin….

Kukkulan kuningatar ja kirkontornin puuskuttaja…

Jostain syystä minulle loma ei ole loma, jos siihen ei kuulu kiipeämistä, maisemien perässä tietenkin. Kukkulat, kirkontornit, näköalatasanteet, kupolit sekä kaikenlaiset rappuset jyrkkyydestä ja pituudesta välittämättä saavat kiipijäkipinän hehkumaan. Totta kai huipulla on voittajaolo ja palkintona yleensä komeat näkymät, mutta voisi sitä uutta kaupunkia tai kylää tutkia rennomminkin, varsinkin parista pikkiriikkisestä syystä johtuen. Ensinnäkään minulla…

Posteljoonin sortsit ja muita kevään merkkejä

Ennen vanhaan kevään tulosta enteilivät ensin pajunkissat, sitten sulava lumi ja viimein vaikkapa kukkivat narsissit ja tuomi. Siinä vaiheessa kun mopopojat ja kuplavolkkarit ilmestyivät katukuvaan, oli kesä ihan jo ovella. Kun nykyisin lunta ei yleensä ole alunperinkään ja lumikellotkin tunkevat esiin jo keskellä talvea, seuraan kevään lähestymistä vaihtoehtoisten ilmiöiden perusteella: Kukkivat magnoliat. Krookukset, lumikellot, kirsikka-,…

Ehdottoman täydellisyyden odotusta

Varhaiset sunnuntaiaamut ovat leppoisaa oleskeluaikaa. Ympärillä on hiirenhiljaista aamuvirkkulintujen viserrystä lukuunottamatta. Keitän kahvit ja asetun sohvalle kissa sylissä lueksimaan lempiblogejani sekä eri Facebook-ryhmissä käytäviä keskusteluja. Vaikka ne harvat ryhmät, joissa olen nykyisin mukana, ovat todella mielenkiintoisia ja valtaosa niiden jäsenistä mukavia, täysjärkisiä ihmisiä, joskus niissäkin ajatuksenvaihto voi yht’äkkiä muuttua verbaaliksi katutappeluksi, vieläpä kenties täysin alkuperäisen…

Teehetki ja kuplajuomaa

Vanha uskomus englantilaisista teen suurkuluttajina pitää ainakin omassa tuttavapiirissäni paikkaansa, vaikka itse vanhana kahvinlipittäjänä en ole vieläkään oppinut siinä suhteessa maan tavoille. Mutta yksi poikkeuskin on: iltapäivätee eri versioineen. Esimerkiksi Lounais-Englannista lähtöisin oleva perinteinen cream tea skonsseineen on oikeasti paras nauttia kannussa tarjoillun teen kanssa. Kahvi ei vain minusta yksinkertaisesti sovi siihen juomaksi! Entä missä järjestyksessä kattaukseen kuuluvat…

Maailman pelastusta kurkkupurkki kerrallaan

Tunnustan olevani maustekurkkuaddikti. Tunnustan myös, että minulle on vastenmielistä heittää pois mitään sellaista, jota voisi vielä käyttää uudelleen, olipa tavara tarkoitettu miten kertakäyttöiseksi tahansa. Esimerkiksi lasipurkkeja. Houston, meillä on ongelma! Tiedän, että lasia voi periaatteessa kierrättää loputtomiin, ja tiedän, että lasinkeräys toimii alueellamme loistavasti. Minusta olisi vain niin sääli heittää pois ne kaikenkokoiset ja -malliset,…