Kotityöt ja rahat: minun, sinun vai meidän?

Minusta me olemme siippani kanssa aika hyvä tiimi. Vaikka olemmekin tietysti yksilöitä, jotka puuhaavat paljon omia juttujaan ja ovat kiinnostuneita sellaisistakin asioista, joista toinen osapuoli ei voisi vähempää välittää, olemme samalla vankasti yhteiseen hiileen puhaltava yksikkö. Olipa kyse sitten kotitöistä, rahankäytöstä tai ylipäänsä asioiden hoidosta, elämä on paljon yksinkertaisempaa, kun vastuun voi jakaa ilman sen…

Mitattua askellusta

Reilu vuosi sitten ostin itselleni uudenvuodenaattona askelmittarin. En etsinyt aktiivisuusranneketta tai kännykkäsovellusta vaan halusin aivan perinteisen perushärpäkkeen, joka vain laskisi ottamani askeleet ja muuntaisi ne maileiksi tai kilometreiksi. Säädettyäni askelmitan oikeaksi olin valmis kohtaamaan kävelyvuoden 2019. Motivaationi tähän kokeiluun oli silkka uteliaisuus: kuinka pitkän matkan ihminen, jonka yleisin kulkuneuvo on omat jalat, oikein kävelee vuoden…

Perutun kielikurssin seuraamuksia eli kuinka minusta tuli lopulta britti

My Life in Spain -blogin Miia kirjoitti äskettäin, kuinka hän päätyi Gran Canarialle, ja pyysi muitakin ulkosuomalaisia kertomaan oman tarinansa. Tässä omani. Väitän voivani kiittää tai syyttää niinkin vähäpätöistä tapahtumaa kuin abivuotta edeltävän kesän peruuntunutta kielikurssia siitä, että vuosia myöhemmin muutin ja asetuin Englantiin. Peruuntuminen tarkoitti eri kurssia uudessa kohteessa, joka sattui olemaan Oxford –…

Vuosikymmen pähkinänkuoressa: salahäät, tuhkapilvi ja rennompi suhde työhön

Kulunut vuosikymmen oli muutosten aikakausi. En vaihtanut miestä tai maata enkä edes hankkinut uutta kotia, mutta eletystä elämästäni tuli enemmän itseni näköistä, enemmän omia arvojani vastaavaa. Joskus sinänsä yksinkertainen päätös vaikuttaa mutkan kautta moniin eri asioihin, kuten vaikka irtisanoutuminen. Vuoden 2009 loppupuolella lähdin itseäni monellakin tapaa turhauttavasta ns. hyvästä täyspäivätyöstä, ja päätin lyhyen oman loman…

Perinnehulttion jouluperinteitä

Olen laiska ja huonosti motivoitunut vaalimaan perinteitä, vaikka vanhana humanistina olenkin kiinnostunut niistä – samoin kuin rituaaleista ja seremonioista yleensä –  kulttuuriselta kannalta. Niinpä olen joulunakin perinnehulttio. Laitan kranssin oveen silloin kun löydän sen varaston kätköistä, lisään tuikkukynttilöiden määrää sen minkä kissa ja ikkunalaudat vallanneet kasvit sallivat ja saatanpa pubissa satunnaisesti nautiskella kuumaa joulusiideriä tai…

Kahvittelua englantilaisittain

Kun muutin aikoinaan Britanniaan, kahvinystävän oloissa ei ollut juuri kehumista. Kyläillessä sai yleensä eteensä mukin pikakahvia,  mutta vaikka sitäkin on monenlaatuista, se parhainkaan ei koskaan maistunut ”oikealta kahvilta”. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kahvikissa voi hyristä tyytyväisen laiskanpulskeasti saarilämpäreelläkin. Kahviloita on pulpahtanut melkein joka kadun varteen, ja yhä useammasta kodista löytyy joko kapselikone tai pressokeitin. Siitä…

Sivuni aikuisiän ystäväkirjaan

Koska omista kouluajoistani on vierähtänyt ”jokunen vuosi”, olin jo ehtinyt täysin unohtaa ala-asteella niin suositut ystäväkirjat, kunnes ulkosuomalaisbloggaajien joukossa kiertänyt haaste toi itsellenikin aikuisiän version täytettäväksi. On ollut todella mielenkiintoista tutustua entistä paremmin loistaviin ihmisiin, joiden kirjoituksia olen seurannut muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Eli kiitos haasteesta, Vihreän saaren emäntä -blogin Riikka naapurisaarelta! Bloginimeni tarina Englanninkielisen matkablogini näivetyttyä…

Järki vai tunteet? Yhden naisen boikottilista

Jo vuosien ajan olen boikotoinut joitakin isoja yhtiöitä ”ihan periaatteesta”. Listalleni joutuneet ovat saaneet niskakarvani pystyyn (kenties laillisen mutta mielestäni moraalittoman) veronkierron, työntekijöiden oikeuksien polkemisen tai muiden kyseenalaisten käytäntöjen takia. Vaikka nämä ovatkin mielestäni erittäin päteviä syitä etsiä käytettäville pennosilleni muita kohteita, valehtelisin jos väittäisin, että yhden naisen boikottini perusteina ovat oikeasti vain ja ainoastaan…

Arkielämän pieniä ilmastotekoja

Työpaikallani osallistuttiin ilmastomarssille. En oikein voi puhua lakosta, kun toimipaikkamme vuokraisäntä oli itse mukana ja kannusti kaikkia rakennuksesta tilaa vuokranneita järjestöjä osallistumaan! Itse olin bussilla matkalla Lontooseen juuri marssin aikaan, mutta olin kuitenkin hengessä mukana. Jälkeenpäin luin kommentteja, joissa kyseenalaistettiin marssijoiden motiiveja ja valmiutta tinkiä omasta elämäntyylistään. Helppohan joukon mukana on huudella ja vaatia muutoksia,…

Tuumailuja osa-aikatyöstä

Luin äskettäin suomalaisilta uutissivuilta, miten erään kansanedustajan ajatus mahdollisesta nelipäiväisestä työviikosta tai kuusituntisesta työpäivästä joskus tulevaisuudessa oli johtanut kipakkaankin mielipiteiden vaihtoon, ainakin poliitikkojen kesken. En lukenut juttuja sen syvällisemmin enkä aio ottaa asiaan kantaa politiikan tai kansantaloudenkaan kannalta. Juolahti vain mieleen, että olikohan vanhalla perinteisellä protestanttisella työetiikalla osuutta keskustelun kulkuun. Eikös kunnon ihminen omista elämäänsä…